Goodbye Australia. I'm Coming Home..

Heips!

Viimeistä kokonaista päivää viedään. Huomenna päivällä lähtee lento takaisin Suomeen. Fiilis on erinomainen. :) Viikko Uudessa-Seelannissa vierähti nopeasti. Valitettavasti vain suurimman osan viikkoa sää oli tosi sateinen. Maanantaina tulin takaisin Sydneyyn, tänne mistä reissu alkoi ja mihin se myös päättyy. Eilen hyppäsin kaverin auton kyytiin ja lähdettiin ajelemaan kohti Blue Mountainseja. Siellä kävimme nopeasti tsekkaamassa maisemat. Ja huikeat ne maisemat onkin, varsinkin livenä. Sisämaassa on kyllä huomattavasti kylmempi kuin täällä rannikolla. Olisi jo paksumpaa takkia ja pipoa kaivannut. Blue Mountainsilla kävimme myös vähän matkaa kiipeämässä välillä lähes pystysuoria portaita alas jyrkännettä ja tultiinpa vielä takaisin ylöskin. Ei siinä muuten mitään, mutta matkalla takaisin ylös vastaan tulee japanilaisia turisteja ja hyvin iäkkäitä harmaahapsisia sellaisia. Ja japanilaisturistit tuntien kaikki pitää nähdä ja kokea. Siinä heräs vaan kysymys, että mitenhän nämä kaverit meinaavat sieltä takaisin tulla. Alaspäinhän aina pääsee, vaikka vyöryttämällä. :) Tuossa yhdessä kuvassa alla on kuvat näistä portaista. Niitä olisi ollut yhteensä 900 askelmaa.

Tänään oli sitten "pakko" käydä tsekkaamassa Bondi Beach. Varsinaisia beach-kelejä ei kuitenkaan ollut, sillä rannalle päästyäni alkoi satamaan vettä. Kuuluisia Bondin hengenpelastajiakaan en nähnyt yhtään. Pitelivät sadetta rakennuksessaan ilmeisesti. Surffaajia kyllä riitti, kelistä huolimatta.

Koko reissusta sen verran, että kokemuksena on ollut tosi hieno. Pois en vaihtais. Ilmastoa jää kaipaamaan vaikka ei täälläkään koko vuotta lämmin ole, varsinkaan, kun nämä talot ovat niin kylmiä enimmäkseen. Toivottavasti englannin kieli on edes vähän kehittynyt, hyväksi sitä tuskin koskaan voi minun kohdalla kutsua. Reissun aikana tutustui paljon hienoihin ihmisiin. Yksittäisiä pienia asioita, jotka mielellään sais Suomeenkin ovat Colesin Sour Wormsit, TimTamit ja Pie Face kahvilat. :)

See you!

Hobbiton

 Tässä nopea kuvapostaus Hobittilan elokuvasetiltä. Eilen Aucklandista Rotoruaan ajellessani kävin matkan varrella kyseisessä paikassa. Nähdäkseen setin on ostettava 75 dollarin opastettu pari tuntia kestävä kierros alueelle. Kierros alkaa The Shire's Rest Cafen parkkipaikalta vuosimallia 1972 olevalla bussilla. Eikä siinä vielä kaikki sillä kuski vaikutti melkein tuplat vanhemmalta kuin ajoneuvo, joten siinä oli jännitystä kerrakseen, kun useamman kerran rotkon reunoja pitkin ajeltiin.

Auckland

Ekat pari päivää Uudessa-Seelannissa vierähtivät Aucklandissa eli siis maan isoimmassa kaupungissa. Kaupungissa ei ole ihan valtavasti nähtävää Sky Towerin lisäksi. Sky Tower on siis 328 metriä korkea torni Aucklandin keskustassa. Sen näköalatasanteelle, joka on noin parissa sadassa metrissä, pääsee hissillä. Pitihän se käydä katselemassa maisemia, mutta se oli tarpeeksi, kun tarjolla olisi ollut myös Sky Walk ja Sky Jump. Korkeat paikat eivät ole suosikkipaikkojani, joten jätin suosiolla valjaissa tornin päällä kävelyn ja benjihypyn väliin. :)

Hostelli sijaitsi kivasti aivan keskustassa, joten siitä pääsi kävellen liikkumaan kaikkialle. Hostellissa erikoisuutena oli poreamme katolla ja sauna. Luit aivan oikein: sauna! Harmi vaan, että juuri visiittini aikana sauna oli huollossa, joten en päässyt sitä testaamaan. Viimeisenä yönä kahden aikaan tuli palohälytys ja jouduttiin kaikki ulos kylmään odottamaan, että palomiehet tarkistavat paikat. Mitään (ei savua eikä tulta) ei kuitenkaan löytynyt ja päästiin jatkamaan unia.

Tänään aamulla kävin noutamassa varaamani auton roadtripille Aucklandista Wellingtoniin eli pohjois-saaren pohjoisosasta aivan pohjois-saaren eteläkärkeen. Tuli ajettua sitten ekat ajot "väärän" puoleisessa liikenteessä. Muuten kaikki sujui oikeinkin hienosti, mutta monesti tuli yritettyä mennä kuskinpaikalle väärältä puolelta. :)

Cairns ja The Great Barrier Reef

Heips!

Lomalla viimmeinkin. Niin ne vain työt sitten loppu perjantaina. Lauantaina lentelin tosiaan lämmön perässä tänne trooppiseen Cairnsiin. Itse kaupunki on aikalailla Oulun kokoinen eli keskusta-alueella liikkuessa ei tartte muuta kuin reippaat jalat. Heti lentokoneesta ulos astuessa huomasi, että ilmasto vaihtui trooppiseksi. Sellainen lämmin "hönkä" on koko ajan päällä. Parhaat lomailukuukaudet täällä on touko-lokakuussa. Paikallisen kesän aikaan joulu-tammikuussa täällä on vähän liiankin kuumaa, kosteeta ja sateista.

Sunnuntaina osan päivästä meinas olla vähän pilvistä niin lähdin yhden norjalaisen kans lifestyle-expoille paikalliseen messukeskukseen. Messukeskus itsessään oli tosi pieni ja tarjonta aika suppea, mutta toisaalta pääsylippukin oli halpa. Messuilla pääsi muunmuassa tekemään tuttavuutta käärmeitten kans. Käärmet olivat jollain wild life osastolla. Expojen jälkeen kävimme vähän kiertelemässä kaupunkia. Ihan kaupungin keskustan tuntumaan on rakennettu laguuni uimista varten, kun meressä ei voi uida näillä korkeuksilla mm. meduusojen takia. Siitä matka jatkuikin jätskin kautta hostellille iltaa viettämään. Ilta sujuikin grillailun ja biljardin peluun merkeissä.

Buukkasin jo lauantaina maanantaille päivämatkan Suurille Valliriutoille. Tänään aamulla startattiin lähes sadan ihmisen (meidän paatissa siis) voimin snorklaamaan ja sukeltamaan riutoille. Sää oli koko päivän huikea. Siitä muistutuksena iho punottaa, mutta väliäkös sillä. Tän päivän puna on huomisen bruna, toivottavasti. :) Mutta itse asiaan eli snorklaamaan. Näkymät veden alla oli tosi huikeat. Kuin suoraan jostain satukirjasta. Voi jopa sanoa, että selkeesti reissun kohokohta tämän päivän reissu. Laivan henkilökunta oli mukavaa ja laivalla tarjottu lounaskin maistui. Päivä oli kyllä koko rahan arvoinen. Ainut harmittava asia oli, kun ei ollut vedenalaista kameraa.

Huomenna Australia jää viikon ajaksi taka-alalle, kun matka jatkuu Uuteen-Seelantiin. Samalla jää lämpimät kesäkelit tänne, kun Uudessa-Seelannissa ja Sydneyssä ei taida lämmöt enää kahdenkympin päälle nousta. Suomeen paluukin lähestyy kovaa vauhtia. Enää puoltoista viikkoa ja sit lähteekin jo lento takas.